sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Auringonpaistetta

Oli niin ihanan kaunis aurinkoinen sää koko päivän, että oli pakko kuvata jotain. Ulos asti en mennyt, koska siellä (auringonpaisteestakin huolimatta) olisi luultavasti ollut niin kylmä etten olisi kestänyt ;< Päätin sitten taas oikein 'kekseliäästi' kuvata pienen Sachiko-shootin huoneeni ikkunalaudalla. Mutta siis, tässä nyt nämä kuvaset ~

Tämä on ehkä lempparini :3 (tuo Sachikon mekko on vähän hassu,
kun vyötärö on niin alhaalla mutta silti se on ihan hieno, Elisen tekemä)

 

Huom! Tästä eteenpäin kuvien laatu huononee, koska auringon-
paisteella oli myös haittapuolensa: se teki näistä lopuista kuvista vähän..
köh, huonolaatuisia.

 Tääkin on jotenkin kiva ^^

Noniin, siinäpä nyt taas olisi. Asennot eivät ole kovin ihmeellisiä
ja laatu on edelleenkin vähän mitä on, mutta.. älkää antako sen häiritä c; 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syksyisiä kuvailuja

Olin siis tuossa eilen taas kerran Elisen kanssa ja kuvasimme hänen luonaan nukkejamme. Ulkona on paljon kivempi kuvata ja kuvien laatukin on huomattavasti parempi, joten kärvistelimme sitten hetken siellä, sormet jäässä - tai ainakin minulla oli >,o Tässä siis kuvailun satoa, jos näin voisi sanoa ~

 Aaw söpistys <3

 Chu ~

 Kaunotar <3


Ah, noi Sachikon hiukset on ärsyttävän ihanat. En todennäköisesti vaihda niitä,
vaikka ne on joka paikassa tiellä ja menee helposti takkuun ja kerää aina
ulkokuvauksissa kaikki roskat ja ovat näin ollen epäkäytännölliset.
Silti, ne ei lähde ;c .. ja mie vielä mietin, että jos niitä lyhentäis/laittais jonkun lyhentämään, no way!
Muttajoo, tässäpä tämä. Kommentit olis ihan kivoja :3

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kt: Love at the first sight? ~ Rakkautta ensisilmäyksellä?

Nyt kun Elise oli meillä yötä, niin innostuttiin sitten kuvaamaan parempi versio Sachikon ja Willin ensitapaamisesta ja laittaa se myös tänne Dollywoodiin - tai siis, silloin kun Elise oli täällä meillä.. Blogger nimittäin ihanasti lagasi ja luulin, ettei se tallentanut tätä kt:tä mutta sitten kuitenkin nyt löysin sen tuolta luonnoksista ja päätin tunkea tänne, myöhässä mutta deal with it. Tarina on siis melko vanha, koska tässä välissä on tullut kaksi tarinaa, joissa Will ja Sachiko jo seurustelevat. Enempää en taaskaan tässä vaiheessa kerro.. paitsi että tarina sisältää itsetuhoisuutta ja angstia.. jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D

Eih, kadotkaa! William ajatteli. Haihtukaa, pahat ajatukset. Will tunsi, 
kuinka ahdistus otti hänestä vallan. 

Samaan aikaan lähistöllä istui Sachiko-niminen nuori tyttö. Hän oli lähtenyt 
sunnuntaikävelylle.

Ei, mitä minä teen! William ajatteli tuskastuneena. Muistot riivaavat minua,
enkä pääse niistä eroon.

 "Aarght, en kestä enää!" William mutisi väsyneesti. Hän istuutui uudelleen.
Yhtäkkiä häneen mieleensä hiipi ajatus.

 William huokaisi syvään, nousi taas kerran seisomaan ja kurkisti 
varovasti sillan kaiteen yli.

Sachiko katsoi kauhuissaan vähän matkan päässä olevaa Williamia.
"Näyttää ihan kuin hän aikoisi.." hän mietti.

Asiaa sen kummemmin miettimättä hän hiipi hiljaa lähemmäksi. Will 
istuutui sillan kaiteen reunalle.

Sachiko tarrasi hädissään Williamista kiinni ja kiskaisi häntä taaksepäin.
Will hätkähti ja käänsi päätään Sachikoa kohti.

"Ette kai te vain aio hypätä?" Sachiko sanoi hieman pelosta värisevällä
äänellä. William ei sanonut mitään, katsoi vain Sachikon ruskeita silmiä.

Sachiko perääntyi ja nielaisi pienesti. "E-en halua,
 että hyppäätte.." hän parahti hiljaa.

Will mietti hetken ja sanoi: "Olen pahoillani.."

Hän laskeutui hitaasti istumaan lähemmäs reunaa.

 Ignooratkaa käsi
Sen jälkeen William nielaisi ja hyppäsi alas sillalta.

Sachiko kiljahti peloissaan ja juoksi kaiteen luokse. 
Willin kaulahuivi oli irronnut ja takertunut kaiteeseen.

Sachiko otti Williamin kaulahuivin käsiinsä ja alkoi nyyhkyttää hiljaa.
"Tä-tämä on edelleenkin lämmin. M-minä olisin voinut estää häntä.."
hän mutisi paksulla äänellä.

Sachiko painoi kaulahuivin kasvoilleen ja nyyhkytti sitä vasten.
Ja tämä tuoksuukin hyvältä.. hän ajatteli.

 Hän laski huivin maahan ja antoi itkulle vallan. "Mitä ihmettä
minä nyt teen?" hän tokaisi hädissään.

Yhtäkkiä Sachiko sai idean. "Minä soitan hätäkeskukseen, tietenkin!"
hän huudahti.

Parin minuutin päästä Sachiko istui samalla penkillä kuin aikaisemminkin,
puhelin korvallaan. "Niin, tu-tuota.. siis, minä näin kun.. hän hyppäsi.." Sachiko
sopersi sekavasti. Puhelimesta sanottiin: "Kuka hyppäsi ja minne?" Sachiko huokaisi pienesti
ja yritti uudelleen: "Siis, joku hyppäsi sillalta alas.." Puhelimen toisessa päässä oli
hetken aikaa hiljaista, kunnes sieltä kuului: "Missä päin tarkalleen ottaen olet nyt?" Sachiko selitti
olinpaikkansa ja puhelu lopetettiin.

Noin kymmenessä minuutissa ambulanssi oli onnettomuuspaikalla ja puolen
tunnin päästä William oli noukittu vedestä ja laitettu makaamaan paareille.

Sachiko polvistui Williamin ylle ja kuiskasi surullisena: "Selviä, ole kiltti ja selviä.."

"Mahdollisuudet ovat olosuhteisiin nähden aika heikot.." ensihoitajat 
sanoivat pahoittelevasti.

Will käänsi hieman päätään Sachikoa kohden, mutta Sachiko ei nähnyt
sitä itkunsa ja ummistettujen silmiensä takia.

 Samassa Sachiko tunsi, kuinka Will rutisti hänen kättään ja kun Sachiko
sitten aukaisi silmänsä ja siirsi niiden katseen mieheen, hän huomasi
että tämä olikin tajuissaan.

Ja eipä kestänyt kauaakaan, kun William jo kömpi varovasti istumaan ja katsoi
hämillään punatukkaista tyttöä vierellään. Sachiko ei osannut sanoa mitään,
tuijotti vain komeaa miestä ihmeissään.

"Oh.. o-oletto elossa!" Sachiko pystyi vaivoin sopertamaan ja pyöritteli
helpottuneena, mutta samalla hermostuneena käsiä suunsa edessä.

"No, siltä vaikuttaa", tummasilmäinen nuorukainen sanoi Sachikolle,
joka tunsi punan leviävän kasvoilleen ja nielaisi pienesti. Lopulta
hän pystyi sopertamaan: "E-ettehän ole vihainen, että.. pelastin teidät?"

 William katsoi Sachikoa ja käänsi sitten katseensa muualle, hiljaa huokaisten.
Hän ei vastannut mitään, oli vain hiljaa.

"Hyvä, kun.. olette kunnossa", Sachiko sanoi hieman katkonaisesti
ja auttoi sitten tuntemattoman miehen seisomaan. "Haluaisitteko 
tulla luokseni teelle?" hän kysyi. William katsoi kaunista punahiuksista
Sachikoa ja nyökkäsi pienesti, sanomatta mitään.

Hetkeä myöhemmin kaksikko oli Sachikon kotona, teekupposten kanssa.
"Haluaisitteko nyt kertoa, miksi ihmeessä yrititte tappaa itsenne?" Sachiko kysyi
varovasti ojentaessaan teekuppia Williamille. "Noh, se on aika pitkä tarina.." William
vastasi hieman välttelevästi. "Ei se mitään! Ta-tai siis, jaksan kyllä kuunnella.." Sachiko sönkkäsi.
William hymyili hieman huvittuneesti ja huokaisi syvään, ennen kuin aloitti kertomaan
elämäntarinaansa.

"Teillähän on ollut.. aika rankka lapsuus.." Sachiko kauhisteli, kun William oli 
vihdoinkin saanut tarinansa päätökseen. William vain nyökkäsi vaitonaisesti.

Loppukevennys ~
Kuvausten jälkeen.. :"D

Tällaisissa hieman.. no, ankeissa merkeissä alkoi siis Sachikon ja Willin ystävyys- ja myöhemmin seurustelusuhde :>

Mielipuolikuningatar

Kaverini innostui sommittelemaan sellaisen kivan kuvausrekvisiitan ja -paikan, joten annoin hänen sitten hieman kuvailla Suria. Kuvissa näkyy myös Surin uudet chipit (jotka siis ostin sieltä eilisestä miitistä) - ne ovat punasiniset mutta näyttävät miltei kokonaan punaisilta.. - sekä labret-lävistys joka hälle liimattiin. Tässäpä siis tällainen pieni shootti tyttösestä ~

Ensin tyhjä häkki..

.. ja sitten Suri häkin sisällä :>

 Nämä kaksi kuvaa ovat miltei samanlaisia, mutta halusin silti laittaa molemmat c;

 Omasta mielestäni tämä on yksi onnistuneimmista,
respectit Tommylle ;3

 Jalat harottaa, tätä stock-kropan ihanuutta >,<

Joo nämäkin ovat melkein samanlaisia.. mutta halusin silti laittaa näistäkin molemmat,
sitä paitsi alemmassa kuvassa näkyy vaaleita häivähdyksiä valkoisessa (koska
rullaverho aukaistaiin)

Sitten siirrytään ulos..

 Light, Suri ja connection ~

 
 Sitten pelkkää Suria..